Jatkan tällä Darwin-analogialla, jolla aiemmin aloitin. Uskon tietysti yhä vakaasti sen helpottavan kokonaiskuvan hahmottamista.
Tuote on siis jokin ratkaisu johonkin ympäristöön, jossa on olemassa jatkuvaa kilpailua soveltuvimmasta ratkaisusta. Huomattavaa on aina muistaa – koskaan ei haeta sitä joka asiassa parasta ratkaisua, koska sitä ei ole olemassakaan. Aina haetaan parhaiten ympäristöön soveltuvaa ratkaisua.
Ajan myötä kukin ratkaisu vanhenee joskus. Kukin itsestäänselvyytenä pidetty ratkaisu kestää sen aikaa, kunnes sen korvaa jokin soveltuvampi. Aika joka korvaamiseen kuluu on tuotteen elinkaari. Samaan tapaan kuin lajeja koko ajan kuolee sukupuuttoon, korvaa ne elintilassa jokin tehokkaammin resursseja käyttävä eliö.
Elinkaari riippuu ympäristöstä
Tuotteen elinkaari johdonmukaisesti riippuu siitä, millainen ympäristö on. Raskaassa teollisuudessa tekniikka kehittyy huomattavasti hitaammin, koska teknologiat ovat suurelta osin vakiintuneita ja oman evoluutionsa huipulla. Tietotekniikassa on huimaa kehitystä, koska siellä on kasvunvaraa ja kova kilpailu.
Paljon kasvunvaraa tarkoittaa suurta rahaliikennettä, joka tarkoittaa paljon kilpailua ja siten kehitysresursseja. Lisää kehitysresursseja tarkoittaa enemmän mutaatioita ja enemmän uusia ratkaisuja ja sitä kautta lyhenevää elinkaarta.
Elinkaaren lyhyys ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen saatavilla oleviin kehitysresursseihin. On myös huomattava muutosten vaatimien kehitysresurssien suhde implementointiin. Ei voida verrata ohjelmistoversion tuotantoonlaskemista ja uuden teollisuuslaitteen vastaavaan.
Jos molemmilla olisikin sama kehityskustannus, voi virheellisen muunnelman laskeminen markkinoille olla jälkimmäisessä tapauksessa vakava riski yrityksen tulevien elinehtojen kannalta. Virheen korjaaminen voi olla erittäin kallista ja viedä yrityksen kaikki varastoidut resurssit.
Tämä riskien, kilpailun ja markkinan koon suhde määrää kehitystä ja sitä kautta elinkaarta. Muutokset näissä tekijöissä vaikuttavat tuotteen elinkaareen.
Mitä merkitystä tällä ajatusleikillä on käytännössä?
#1. Ennakointi tuotekehityksessä. Ajatellaan vaikkapa suunnitteluprojektia, jossa lähdetään suunnittelemaan uutta tuotetta omaan portfolioon. Tietysti ensin kartoitetaan kilpailutilanne, ja tutkitaan mitä ratkaisuja markkinoilla on. Usein tuote joka on ollut pitkään markkinoilla on jossain määrin vanhentunut. Se on samaan aikaan uhka kilpailuun ryhtymiselle, että toisaalta mahdollisuus sille. Mahdollisuus se on mikäli ympäristö on muuttunut, mutta usein uhka jos ei ole.
#2. Resurssien kohdentaminen. Kun ajattelee tuotetta elinkaarimallin näkökulmasta, voi helpommin tehdä päätöksiä kehitysresursseista. Kun tietää olevansa kilpailutilanteessa tuotteen kanssa, jonka ympäristö ei ole muuttunut, voi kehitysresursseja lykätä tuonnemaksi. Koska aina on kilpailua, ei se aina tarkoita kilpailua tuotteilla. Sama yrityksen sisäinen resurssi joka menisi tuotteen kehittämiseen, on yrityksen kannalta hyödyllisempää tällöin muualla.
Aiemmat kaksi ovat teoriassa itsestäänselviä asioita, mutta käytännössä yllättävän harvoin sitä ovat. Usein tuotekehitysprojektit ovat ad hoc tyyppisiä ja tilanteet tulevat yllättäen eteen. Usein vastataan johonkin yllättävään uuteen tarpeeseen tai vaatimukseen kiireellä miettimättä sitä, mistä uudet tarpeet ja vaatimukset tulevat. Elinkaarimallin nojalla voitaisiin säästää monia kehityshankkeita ja kohdentaa resurssit niitä enemmän tarvitseviin tuotteisiin.