Tuotekehityksen kehitys – Osa 1/4
”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”
-Mikko Kuitunen, Vincit
Päätin tehdä juttusarjan siitä, miten tuotekehitys on muuttunut viime aikoina. ”Viimeaikoina” on arviolta aikajanana 2000-luku. Juttusarjan jako on:
- Osa 1/4. Tuotekehityksen kehitys
- Osa 2/4. Prosessien muutokset
- Osa 3/4. Organisaatioiden muutokset
- Osa 4/4. Trendit
Tarkoitus on hieman herättää ajatuksia tuotekehityksen tilasta ja tulevaisuudesta. Viime aikoina uutiset ovat vaikuttaneet huonolta Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn kannalta, joten näistä jutuista voisi olla iloa jollekin joka miettii mitä ja miten pitäisi tehdä.
Tuotekehitys on monitieteellinen ja hajaantunut toimi ja sen roolia sekä koulutuksessa, että työelämässä pitäisi hieman päivittää. Se edellyttää osaamista ja ymmärrystä niin myynnistä, markkinoinnista, tuotannosta, suunnittelusta kuin taloudestakin. Nykyisin pitäisi olla lisäksi ymmärrystä myös HR:stä, koska sen merkitys strategian toteuttamisen näkökulmasta on noussut tuotekehityksen rinnalle.
Ennen kaikkea tuotekehityksen tilan pohtiminen on merkittävää, koska tuotekehitys on se ainoa tekijä millä Suomi voi vaikuttaa työn tuottavuuden kasvuun. Jokin on mennyt 2000-luvulla pieleen, koska työn tuottavuus on jäänyt muusta maailmasta.
Tätä ei korvata pelkällä R&D-rahoituksella, vaan tarvitaan myös asennemuutosta johtamisessa, omistamisessa ja hallitustyössä. Hyviä signaaleja on jo näkynyt.
Tavoitteena juttusarjalla olisi myös motivoida tulevia ja nykyisiä kehittäjiä luomaan parempia ratkaisuja tehokkaammin.
Mikä ei ole muuttunut viime vuosikymmeninä?
Mikä ei ikinä muutu on se, että tuotekehityksen teorian perusajatus on, että miten yritys onnistuu kehittämään kilpailijoihinsa nähden kilpailukyisemmän tuotteen mahdollisimman tehokkaasti.
On siis merkityksetöntä onko se kilpailukykyisyys tuotteistuksen vai markkinoinnin vai minkä nimikkeen alle tehty. Tuote on aina jokin vaihdannan väline ja muutokset siihen ovat joko positiivista tai negatiivista kehitystä – tuotteen kehitystä kuitenkin joka tapauksessa.
Tähän hommaan on sittemmin sotkettu näennäisesti erilaisia sanoja. Tuotehallinnalla viitataan tuotteen elinkaareen ja siihen miten tuote sovitetaan tuotteen s-käyrälle, innovoinnilla uusien ratkaisujen keksimiseen, jne. Kyse on lopulta samoista asioista eri nimillä, jossa organisaation tehtävänimikkeet ja työn sisällöt sotkeutuvat keskenään. Keskustelun sävy ja painopiste riippuu usein siitä kenen tontilla liikutaan.
Yrityksen kannalta sillä ei ole mitään väliä millä tittelillä tuotekehitys on tehty ja kuka sen kunnian lopputuloksesta saa. Työnä tuotekehitys ei siis milloinkaan muutu, mutta tuotteen eteen tehtävän työn asemointi eri tyyppisiin organisaatioihin ja toimialoihin vaihtelee.
Myös perstuntuma-arvio siitä kuinka paljon suhteessa eri tuotekehitysprojektin vaiheisiin kuuluu kuluttaa aikaa, on pysynyt aika samana. Alkuun noin 1/3 ajasta pitäisi kuluttaa siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten 1/3 suunnitellaan tuotetta ja viimeinen 1/3 on viimeistelyä. Huomattava, että esim. IT & lääkeala ovat poikkeuksia näissä suhteissa, eli sääntö on lähinnä peukalosääntö.
Mikä on muuttunut 2000-luvulla
Asioita jotka ovat vaikuttaneet tuotekehityksen muutokseen prosessina:
- Ohjelmistokehitys.
- Sosiaalinen media
- Kulttuurin muutos
- Organisaatiokehitys
Näistä todellisuudessa kaikki liittyvät toisiinsa, ja lopulta kyse on metatrendeistä. Erikseen ne ovat niiden vaikutusten käsittelyn kannalta. Ajatus on juttusarjalla avata miten kukin näistä vaikuttaa tuotekehityksen kokonaisuuteen.
Kuten sanottua aiemmin, muutos toisaalla joko aiheuttaa tai mahdollistaa muutosta toisaalla. Jos tuotekehitykseen osallistuvien ihmisten tavat ja arvot muuttuvat, muuttuu tuotekehitys. Jos tuotekehityksessä käytetyt ohjelmistot muuttuvat, muuttuu tuotekehitys. Kyse on lähinnä siitä miten ne muutokset vaikuttavat.
Seuravissa jutuissa palataankin siihen, miten nämä neljä muutosta ovat vaikuttaneet siihen miten tuotekehitys on muuttunut.
”Talouden kasvu on keskeisin hyvinvoinnin kohenemisen lähde. Tuottavuus ei ole kaikki kaikessa, mutta pitkällä tähtäimellä kansantalouden kyky kohentaa elintasoa ja elämän laatua riippuu lähinnä vain työn tuottavuudesta, sillä työntekijöiden keskimääräinen työ- tuntimäärä ei voi olla miten suuri hyvänsä
Paul Krugman
Lisää aiheen ympäriltä: