Tuotekehityksen perusteet, eli Lajien synty

On ehkä karua aloittaa tällaisella aihepiirillä, joka ei nyt ihan täyttä lähdekritiikkiä kestä. Lähteitä kun ei ole. Väitteeni on – Lajien synty on allegoria tuotekehityksestä ja siksi se pitää lukea mikäli toimii kehitystehtävissä.

Pääosaltaan tässä kirjoituksessa kyse on siitä, kuinka lukiessani Lajien syntyä huomasin sen olevan yksi parhaita oppikirjoja mitä tulee tuotekehitykseen – kunhan vain kirjan sisäistää siitä näkökulmasta. Tärkeintä on ymmärtää periaatteet jotka vaikuttavat taustalla ja vasta sen jälkeen soveltaa eri menetelmiä, kuin toisin päin. Toki kaikki kehitys vie jonnekin päin aina, mutta eikö olekin huomattavasti kiehtovampaa ajatella sitä omaa kehitystehtäväänsä osana suurta ratkaisuavaruutta ja pystyä perustelemaan se mahdollisimman monelta kannalta. Tai ainakin joltain kannalta?

Suosittelenkin ensialkuun minkä tahansa organisaation kehitystehtävissä toimivalle ihmiselle luettavaksi Darwinin lajien syntyä. Ei sen takia, että se antaisi mitään oikeita vastauksia vaan sen vuoksi, että se kuvaa erittäin hyvin kaikkea tuotteiden elinkaarista eri kilpailutilanteisiin. Kaikki kehitystehtävät mitä yritys tekee, eivät kulje titteleillä R&D tai tuotannonkehitys, ja se kilpailun ratkaisija onkin tittelillä ”myyjä” tai ”ostaja”. Silti kokonaiskuvassa se on juurikin ratkaisevassa roolissa kaikkien työntekijöiden palkan suhteen! Omasta mielestäni tämä on siinä mielessä jännä juttu, että koitankin tätä ajatusleikkiäni avata tämän blogitekstin lisäksi myöhemminkin.

Laji tässä ajatusleikissä

Laji on tässä tapauksessa yritys, joka tekee jotakin. Ei niinkään mikään yritysrypäs, vaan jokin yhtiö jolla on jokin tarjooma, asiakassegmentti, yms. Se siis tarvitsee resursseja kuten raha, henkilöstö, fyysinen tila. Samoin kuten kasvit tarvitsevat vettä, valoa ja lämpöä. Kullakin lajilla näiden resurssien keskinäinen suhde tietysti vaihtelee. Yritysrypäs on oman ajatusleikkini näkökulmasta jokin lajiryhmä, kuten biologiassa olisi havupuut. Yksi yritys olisi ryppään osa, kuten kuusi.

Tietysti rajojen vetäminen lajien välille ei ole helppoa, mutta tuolla tapaa on helpompaa hahmottaa mistä yritystoiminnassa on kyse. Yrityksessä pyritään hyödyntämään resursseja mahdollisimman tehokkaasti, jotta voitaisiin kasvattaa omaa elintilaa – siis liikevaihtoa. Yrityksen tuote on jokin hyödyke jonka avulla se pyrkii saamaan käyttöönsä mahdollisimman paljon resursseja ja käyttämällä näitä saamiaan resurssejaan se tekee jotain, jolla se pyrkii hyödyntämään käytössä olevia resursseja yhä paremmin ja jatkaamaan kasvuaan.

Tuote tässä kontekstissa

Insinööri tuotekehityksineen tulee tähän kokonaiskuvaan siksi, että jonkun on alati keksittävä ratkaisuja joilla pidetään tätä ihmisen tehokkuuden voittokulkua yllä. Tuote on väline, jolla yritys jalostaa resursseja joksikin resurssiksi jolla seuraava yritys taas jalostaa resursseja, jolla seuraava taas jalostaa, jne. Sama periaate kuin ruokaketjussa – kaikki on koko ajan kiertokulussa.

• Yritys 1 myy perunoita ja peruna on heidän tuotteensa. Tavoite on saada tehtyä mahdollisimman tehokkaasti perunoita.
• Yritys 2 myy perunannostokoneita. Tavoite on saada tehtyä mahdollisimman tehokkaasti perunannostokoneita.
• Yritys 3 myy terästä perunannostokoneeseen. Tavoite on saada tehtyä mahdollisimman tehokkaasti terästä.
• jne.

Ja se yritys joka tuotti perunaa, tuottaa perunaa kaivoksen resurssina toimiville työntekijöille. Kaikki maapallolla kiertää ja ihminen jalostaa yritysten kautta mitä tahansa toisten ihmisten käyttöön. Tuotteet ja yritykset ovat siis osa tätä samaa evoluutiota, mutta ennen mutaatiot tapahtuivat solutasolla – nyt kehityskulku on lajista irtain, mutta toisaalta sama periaate toimii.

Ajatusmallinani liiketoiminnan kehittämisessä on siis se, että yrityksissä on koko ajan muutoksia samoin kuten kasvi- ja eläinkunnan lajeissa tapahtuu mutaatioita. Sen sijaan onkin tärkeää nähdä yhtäläisyys, että kumpikin ympäristö on jatkuvassa kilpailutilassa monesta suunnasta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Ympäristöönsä parhaiten sopiva ei tarkoita, että pitäisi olla joka asiassa paras, vaan kylliksi kilpailijoita parempi voidakseen laajentua. Mikäli resurssit näyttää ehtyvän, niin ei auta kuin toivoa jotain satunnaista mutaatiota. Tai toisin kuin luonnossa, koittaa tietoisesti tehdä asialle jotain.

(PS. Etsin googlella, joka vahvisti intuitioni. Darwinia siteerataan aina vain pinnallisesti survival of the fittest hengessä. Nyt koitan näyttää tässä riskirajoillani holistista kuvaa tuotekehityksestä, joka ei sitoutuisi ainoastaan itse tuotteen määrittämiseen ja suunnitteluun)

(PPS. Lisäksi Lajien synty on epätarkoitushakuisesti osoitus siitä miten vahvasti valitsemalleen elämäntyölle ihminen voi omistautua. Senkin soisin motivoivan kaikkia omaa juttuaan etsiviä lukijoita tarkastamaan tämän teoksen.)